La Pazin lentokentälle
laskeuduimme myöhään maanantai-iltana. Tumma ja viileä
ilta oli meitä vastassa tällä maailman korkeimmalla kansainvälisellä
El Alton lentokentällä, joka sijaitsee 4100 metrin korkeudella.
Pakkauduimme kahteen pikkubussiin ja laskeuduimme La Pazin kaupunkiin
ja majoituimme hotelliimme. Taas oli uusi tyyny pään alla,
mutta eipä aikaakaan niin tasainen hengitys ja kenties jopa kuorsaus
täytti hotelli Torinon huoneet.
La Paz oli
meille kuitenkin vain välietappi kohti Cochabambaa. Aamulla kävimme
lyhyellä kävelyllä vilkaisemassa kaupunkia, mutta puoliltapäivin
lähdimme takaisin lentokentälle. Lentokentän sijainnista
johtuen kiitorata oli pitkä, ja nousukiihdytyskin kesti toista
minuuttia. Jostain vain kone sai kuitenkin nostetta siipien alle, ja
upeiden maisemien ympäröimänä koneen nokka suuntasi
kohti Arin kotikaupunkia Cochabambaa, kaupunkia jossa Bolivian osuuden
tilaisuuden olivat.
Heti lentokoneesta
ulos tullessamme meitä hyväili lämmin tuuli ja auringon
paiste. Jakauduimme kahteen ryhmään, osa porukasta majoittui
Joensuun kotiin, osan mennessä toisen kaupungissa asuvan suomalaispariskunnan
Jyrki ja Sirpa Nykäsen kotiin. Ilta oli vapaa ja se käytettiin
hyvän ruoan ja seurustelun merkeissä.
Keskiviikkona
aamupäivällä Ari ja Leevi kävivät paikallisen
kristillisen tv-kanavan haastattelussa, ja illalla oli tilaisuus seurakunnassa.
Niin kuin aiemminkin matkan aikana, oli hienoa kokea sitä yhteyttä
mitä kristityillä on ympäri maailmaa. Illan tilaisuudessa
monet ihmiset myös halusivat solmia henkilökohtaisen suhteen
Luojaansa ja tarrautua kiinni siihen Jumalan iankaikkiseen perintöön
joka meille kaikille on varattu.
Torstai valkeni
aurinkoisena ja lämpimänä. Illalla oli kenties tämän
reissun tärkein tapahtuma, jos niin voi yleensä sanoa, joka
tilanne kun on ainutlaatuinen ja tärkeä. Cochabambassa oli
Anne Joensuun johdolla tehty mittavia ennakkojärjestelyitä
illan konserttia varten. Saimme kaupungin parhaan teatterisalin käyttöömme,
ja konserttiin oli kutsuttu laajasti kaupungin johtoa ja suurlähetystöjen
edustajia sekä paljon muita, jotka eivät kenties koskaan tulisi
seurakunnan rukoushuoneeseen järjestettävään tilaisuuteen.
Myöhemmin kuulimme, että kutsu oli otettu myös otettu
vastaan ja saimme tavoittaa paljon päättävässä
asemassa olevia henkilöitä ja näin saimme olla omalta
osaltamme myös luomassa hyviä suhteita ja edellytyksiä
meidän jälkeemme tehtävälle hengelliselle työlle
tässä kaupungissa. Saarnata ei kuulemma saanut, mutta laulut
menevät sinnekin minne puheet eivät pääse!
Päivällä
ennen soundcheckia kävimme ystävämme Hermanin kotona
nauttimassa hyvästä ruoasta ja erittäin lämpimästä
vieraanvaraisuudesta. Herman on itsekin käynyt muutama vuosi sitten
veljiensä kanssa vastaavalla musiikkivierailulla Suomessa, ja saimme
viettää yhdessä siunatun hetken ennen illan konserttia.
Konsertti oli
jaettu kahteen osaan. Ensimmäisen osan lauloimme suomeksi Finlandia-hymnillä
aloittaen. Välissä oli lyhyt Power Point-esitys Suomesta sekä
pari laulua miksaajamme Raulin sekä siellä asuvan suomalaisen
Helenan toimesta, ja loppukonsertti sujuikin sitten espanjan kielellä,
ja kokeiltiinpa vähän ketsuan kielen taitojammekin. Vaikka
lavavalot estivätkin tehokkaasti näköyhteyttä yleisöön,
vastaanotto tuntui kuitenkin lämpimältä ja usein jopa
rumpukioskin taakse kuului yleisön mukana eläminen. Niin musiikillisesti
kuin järjestelyiltäänkin ilta meni hienosti ja illalla
teatterilta lähti majapaikkoihin kiitollisia soittajia ja laulajia.
Tässä
vaiheessa matkaohjelmaamme tuli myös muutos. Alkuperäisen
ohjelman mukaan meidän oli tarkoitus viettää kolme päivää
paluumatkalla Floridassa ja käydä tervehtimässä
suomalaisia siellä, mutta jo pitkään seuraamamme hirmumyrskytilanne
oli kehittynyt siihen suuntaan, että joudumme tekemään
päätöksen jättää se väliin. Näin
saimme pari päivää lisäaikaa Boliviassa. Perjantaille
oli sitten vielä viimeinen rutistus, kolme tilaisuutta koululaisille,
kaikki samassa paikassa lähellä edellisen illan konserttipaikkaa.
Leevillä oli sydämen sana arvoista näille tulevaisuuden
Bolivian tekijöille, iältään noin 12–16 –vuotiaita.
Koululaiset kuuntelivat tarkasti muutamat laulut ja puheen jossa Leevi
kävi nopeasti läpi neljä elämän kantavaa asiaa:
vanhemmat ja heidän kunnioittamisensa, anteeksianto, usko ja totuus
ja sen vaaliminen - asia, joka on niin parisuhteessa kuin muutenkin
elämässä eräs tärkeimmistä asioista. Tälle
perustalle saimme kehottaa heitä rakentamaan tulevaisuutensa. Koululaiset
lähettivät myös sydämelliset terveiset Suomeen.
Iltapäivällä
saimme kutsun tulla syömään Yuri Ortunon ja hänen
perheensä kauniissa kodissa. Yuri on arvostettu laulaja Boliviassa
ja kylläpä tosiaan miehestä ääntä lähti!
Oli oikein mukava ja antoisa iltapäivä, ilta menikin sitten
pakatessa. Aika Cochabambassa oli käymässä vähiin.
Lauantaiaamuna
lähdimmekin sitten jälleen kerran kohti lentokenttää,
oli aika jättää hyvästit ystäville. Mutta juuri
kun saimme matkalaukut lentokoneen hattuhyllylle, tuli kuulutus että
lento viivästyy ainakin kolme tuntia. Ei muuta kuin takaisin Joensuulle
odottelemaan. Seuraavalla kerralla päästiin sitten matkaan.
Salama oli iskenyt Santa Cruzin kentälle ja kiitoradan korjaustyö
aiheutti viiveen. Iltapäivällä saavuimme hotelliin, joka
olikin oikein viihtyisä. Pääsimme jopa suomalaiseen saunaan!
Viikonloppu vietettiinkin sitten lepäillen ja keräten voimia
paluumatkaa varten. Kukin taisi käydä aika paljon kuluneita
päiviä läpi, ja sunnuntai-iltana tehtiin sama vielä
porukalla, kiitoksen kanssa.
Maanantaina
alkoi sitten odotettu paluumatka. Miamin ja Lontoon kautta laskeuduttiin
viimein turvallisesti Suomen maaperälle. Osalla onnekkaita olivat
perheet jo vastassa kentällä. Kaasalaisen Jounin ammattitaitoisessa
kyydissä ja Simo Pasasen toimiessa matkanjohtajana väsynyt,
mutta varmasti onnellinen joukko palasi takaisin Pirkanmaalle.
Kiitos Jumalalle
kaikesta johdatuksesta ja huolenpidosta!
Matkaraportti 17.-24.10.2005
Aikaisin maanantaiaamuna lähdettiin kohti Cuscon kaupunkia.
Lyhyen lentomatkan jälkeen saavuimme Cuscoon, Inkakulttuurin pääkaupunkiin,
joka sijaitsee noin 3500 metrin korkeudessa merenpinnasta. Ohuempi ilma
tuntui ottavan erityisesti ryhmän nuorimpien kunnon päälle.
Lepo kuitenkin auttoi, ja iltapäivällä koko ryhmä
oli jalkeilla kiertoajelua varten. Tutustuimme muutamiin inkaraunioihin
ja kävimme jo hätyyttelemässä neljän kilometrin
rajapyykkiä.
Tiistaina matka suunnattiin kohti Machu Picchua, yhtä
maailman hienointa arkeologista nähtävyyttä. Noin neljän
tunnin junamatkan jälkeen silmiemme eteen avautui hieno näkymä,
joka oli jo tuttu historian tunnilta ja kuvista, mutta joka nyt saatiin
kokea omin silmin. Oppaamme kertoi seikkaperäisesti inkavaltion
ja Machu Picchun historiasta ja sen aikaisesta elämästä.
Mielenkiintoista oli kuulla, vaikka yleisesti luullaan että he
pitivät aurinkoa jumalanaan, heillä oli kuitenkin ymmärrys
siitä, että on olemassa vielä joku suurempi, joka on
kaiken takana.
Keskiviikkona sitten lennettiin takaisin Limaan. Illalla saimme
vierailla eräällä raamattukoululla. Leevi kertoi omasta
työstään koulumaailmassa, ja uskomme että saimme
olla rohkaisemassa opiskelijoita ja kenties avaamassa uusia näkökulmia
Perussa tehtävään hengelliseen työhön. Tämän
jälkeen olikin sitten aika vaihtaa maata, ja suunnata katseet kohti
Ecuadoria. Kiitämme Jumalaa näistä päivistä,
joita saimme viettää Perussa, ja muistamme lämmöllä
ihmisiä joiden kanssa saimme ystävystyä. Jumala siunatkoon
Perua ja sen kansaa!
Torstaina aamupäivällä lentokoneen valkoiset
siivet nostivat meidät jälleen kerran ilmaan, nyt kohti Ecuadorin
pääkaupunkia Quitoa. Vastassa meitä olivat Ecuadorin
lähetit Pablo ja Merja Waris, sekä Juan ja Saara Melo. Mukana oli myös paikallisen seurakunnan
pastori JaimeCabrera. Majoituimme raamattukoulun tiloihin
ja nautimme erittäin maittavan kotiruuan Pablo ja Merja Wariksen
kotona. Leevi oli tuntenut jo lennon aikana, että hänen vointinsa
ei ole parhaimmassa kunnossa. Hänellä oli kuumetta ja hän
jäi lepäämään majoitustiloihin. Kuume jatkui
vielä seuraavanakin päivänä, joten vierailimme aamupäivän
koulutilaisuuksissa ilman häntä. Ensimmäinen kouluvierailu
kohdistui kaupungin kristilliseen kouluun. Saimme olla tuomassa terveisiä
Suomesta sekä taivaasta Ecuadorin nuorille. Seuraava koulutilaisuus
pidettiin ulkoilmatilaisuutena. Aurinko paistoi kirkkaasti ja lämpöä
riitti. Onneksi löytyi varjopaikkojakin niille, jotka sitä
kaipasivat. Koululaisille rakennettiin telttakatos, jonka alla he tarkkaavaisesti
kuuntelivat laulujamme ja sanomaamme. Perjantai-iltana meillä oli
etuoikeus olla mukana seurakunnan koulun 15-vuotis juhlassa. Illan aikana
oli monenlaista ohjelmaa ja mekin saimme tuoda omat terveiset ja onnittelut.
Illan aikana väen yllätti myös mariatsit, meksikolaistyyliset
muusikot, jotka kiertävät syntymäpäivillä laulamassa.
Leevikin oli jälleen mukana, mutta tilaisuuden aikana hänen
tilansa huononi niin paljon, että hänet toimitettiin paikalliseen
sairaalaan. Hän vietti siellä yön ja hän sai hyvätasoista
hoitoa. Diagnoosi oli ns. turistitauti. Oikean lääkityksen
saatuaan hänen vointinsa koheni päivä päivältä.
Lauantaiaamuna vierailimme Teen Challengin ylläpitämällä
hoitokodilla, joka oli suunnattu entisille vangeille. Hoitokodissa he
saivat ammattikoulutusta ja opastusta elämään. Heille
pyrittiin järjestämään myös työpaikkoja
mahdollisuuksien mukaan.
Sunnuntaina vierailimme kolmessa eri seurakunnan tilaisuudessa.
Aamulla klo 8 olimme mukana jumalanpalveluksessa. Lauloimme ryhmänä
ja Leevi ja Ari saarnasivat. Vastaanotto oli myönteinen.
Iltapäivällä saimme olla mukana lastentilaisuudessa.
Siellä lauloimme lapsille suomalaisia ja espanjankielisiä
lastenlauluja. Seurakunnassa oli ollut jonkinlainen koulutus lapsille
ja oli heidän ”valmistujaisten” aika. Heidät palkittiin kunniakirjoilla.
Illalla olimme mukana jälleen eri seurakunnan tilaisuudessa. Siellä
oli Israel-aiheinen tilaisuus, jossa saimme olla mukana lauluinemme.
Maanantaiaamuna vierailimme vielä seurakunnan koulussa,
jonka jälkeen oli aika vaihtaa jälleen maata. Suuntasimme
kohti lentokenttää ja kohteena oli Bolivia. Jälleen lentokoneen
valkoiset siivet nostivat meidät ilmaan ja johdattivat meidät
kohti Bolivian pääkaupunkia La Pazia...
Matkaraportti
13.-16.10.2005
Saavuimme torstai-iltana
8 miljoonan asukkaan pääkaupunkiin, Limaan, noin vuorokauden
matkustamisen jälkeen. Lievästä matkaväsymyksestä
huolimatta astuimme Perun maaperälle odottavaisin ja innokkain
mielin. Lentokentällä meitä oli vastassa lähetyssaarnaaja
ja matkakoordinaattorimme Ari
Joensuu yhdessä Raulin – äänimiehemme sekä paikallisten veljesten
Luisin ja Marion kanssa. Raul on kotoisin Boliviasta,
ja meille tuttu jo edelliseltä matkalta Etelä-Amerikkaan.
Heti perjantaiaamuksi
meille oli varattu mahdollisuus vierailla Centro Victoriassa, Voitonkeskuksessa,
joka tekee työtä huumeongelmaisten parissa kuntouttaen ja
auttaen eteenpäin niitä, jotka haluavat kadulta pois. Tutustuimme
heidän toimintatiloihinsa ja saimme myös ainutkertaisen mahdollisuuden
lähteä seuraamaan heidän työtään kadulle,
slummialueille, jonne tavallisella turistilla ei olisi mitään
asiaa. Uskomme, että saimme tässäkin asiassa kulkea Jumalan
johdatuksessa, ja tämä vierailu oli paras mahdollinen alku
tälle matkalle.
Entiset narkomaanit
vievät sanomaa ja ruokaa entiseen elinympäristöönsä.
Olosuhteet ja elämän lähtökohdat olivat alueella
todella surkeat. Jumala ei ole kuitenkaan niissäkään
tilanteissa voimaton, vaan Hänen rakkautensa toimii. Tämän
vierailun tuloksena kaksi kadun asukkia halusi Voitonkeskukseen vieroitukseen
huumeista ja alkoholista. Seuraavana sunnuntaina he olivat jumalanpalveluksessa
mukana päät kaljuiksi ajettuna.
Iltapäivällä
kävimme tutustumassa Liman keskustaan, kävimme katselemassa
vähän maisemia sekä vierailimme asesissialaisessa luostarimuseossa
ja tutustuimme vähän lähiympäristöön.
Lauantaina
alkoivat sitten tilaisuudet. Päivä meni laitteistoa viritellessä,
ja illalla oli ensimmäinen tilaisuus. Saimme erittäin myönteisen
vastaanoton, ja Jumala kosketti ihmisiä laulujen ja puheiden kautta.
Kokous alkoi noin seitsemältä, eli paikallisen tavan mukaan
kahdeksalta ruvettiin aloittelemaan, ja iltaa jatkettiin sitten toisesta
päästä.
Sunnuntaina
ensimmäinen tilaisuus alkoi aamulla klo 8.00 ja toinen tilaisuus
tämän perään klo 10.30. Tämä järjestely
oli sen vuoksi, että kaikki seurakuntalaiset pääsevät
osallistumaan jumalanpalvelukseen.
Me lauloimme
jokusia lauluja ja toimme terveiset Suomesta. Pääsaarnan piti
lähetystyöntekijä Ari Joensuu. Päivän päätteeksi
oli vielä konsertti klo 19.00. Tilaisuuden aikana sekä kuulijat
että me saimme kokea Jumalan puhetta ja voimaa.